sunnuntai 23. helmikuuta 2014

No, mutta hupsista!

No, mutta hupsista sentään, kuinkas tämä aika kuluukaan. Joidenkin mielestä se on hyvä, mutta joidenkin mielestä huono asia.
Muistan kuina aika suorastaan mateli, silloin kun olin alle kaksikymppinen. Nyt aika suorastaan karkaa käsistä, enkä tahdo millään ehtiä tehdä kaikkea sitä, mitä olen ajatellut tehdä esim. viikonloppuna tai töissä viikolla.
Onkohan se niin, että päivä menee arvellessa ja toinen päätä käännellessä.

Viimeaikoina olen kuitenkin virkannut ja nelonut trikoosta kaikenlaista, mukavaa hommaa ja aika suorastaan karkaa käsistä tässäkin touhussa.
Trikookeristä on syntynyt monenmoista kuten sisätossut, koppa, laukku ja vati.


     YHDEILLAN TOSSUT 

     Näitä tossuja voisi kutsua yhden illan tossuiksi, ihan        siitä syystä koska ne valmistuu nopeasti. Tällaisia            tossuja voisi tehdä usemmatkin. Uskoisin että                vieraatkin sujauttaisivat tossut mielellään jalkaansa.








                                                                    

                                                                           


           KOPPA

                                                                                                         Aina löytyy kopalle käytöä joka kodissa, mutta                    jos ei löydy, niin mukava on viedä tuliaisena                          koppa vaikka seuraavaan vierailupaikkaan.









            

           VATI

           Vati kaukosäätmille tai kevätkukkasekis pöydälle  


                
PIKKUVESKA

Keväisen pirteä pikkuveska farkkujen ja samaan sävyyn olevan t-paidan asusteeksi.









No mutta olenhan saanut aikaiseksi kaikenlaista, ja mikä parasta, näitähän oli tosi mukava tehdä. Trikookude ja erilaiset nauhakuteet käyvät monenlaiseen käsityöhön.

lauantai 4. tammikuuta 2014

Ruohonjuuritasolta

Tänään tammikuun harmaansävyisenä päivänä, kävellessäni pihammaalamme, en suinkaan ollut allapäin, vaan suorastaan hyvillä mielin. Olinhan juuri saanut leivottua pari pellillistä piirakkaa ja litran sämpylätaikinan.




Napsin kuvia sieltä täältä ruohonjuuritasolta. Kuinka kauniita ovatkaan sammaleiset kivenpinnat. Tuleeko niitä tarpeeksi huomioitua - luonnon kauniita taideteoksia.


Ei ihme ollenkaan että monet tekstiilien suunnittelijat saavat vaikutteita luonnosta. 
Tämäkin pakkashuurteen sävyttämä sammal on valmis ryijyn aihe.

Valokuvaa käsittelin ainostaan erikoisella kuvakehyksellä, jolloin 
muutoin käsittelemättömästä kuvastani tuli suoraan ryijyvaikutelma.
  



Viime kesä oli kostea, tässä huomaa hyvin kuinka nopeasi sammalpeite valtaa kallion pintaa.
















Tuivion suojassa on sammalen hyvä kasvaa ja vallata omaa elintilaansa.



http://oppiminen.yle.fi/kasvit-sienet/sammalet-jakalat/sammalet-ovat-itiokasveja








Kuihtuneet päiväliljan lehdet ovat saaneet kerätä huomiota kesällä vihreällä kasvustollaan ja oranssilla kukinnollaan.
Nyt vuoro loistoon ja katsenvangitsemiseen on tullut kauniin vihreälle sammalelle.










Tämä tekemäni tyttöpatsas on ollut kotipihallamme jo liki 30 vuotta.
                     Mallina oli  Anu-tyttömme.                                    














keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Ihmeellistä, mutta totta 1.1. 2014

Tänään keskiviikkona, uuden vuoden esimmäisenä päivänä, toivotan teille kaikille lukijoilleni hyvää uutta vuotta!
Mitä vuosi tuo tullessaan, on meille kaikille vielä arvoitus. Toiveita ja odotuksia meillä jokaisella saa olla, salaisia ja ääneenkin lausuttuja - vuoden lopulla tiedämme mitkä toiveistamme ovat täyttyneet.

Jouluun saakka varmaan me kaikki odotimme innolla lumipeitettä maahan.Tänään ulkona olessani ajttelin, että nyt kevät saa jo tulla, sama minulle vaikka lunta ei enää sataisikaan. Lumeton talvikausi Suomessa on kuitenkin tosi uskomaton juttu ja luulenkin, että tämä toiveeni lumettomasta talvikaudesta täällä Savossa ei toteudu.




Terhakkaassa kasvussa oleva alppiruusu odottaa kuitenkin kevään lämpöä ja on valmiina aukaisemaan kukkaloistonsa. Kova lumeton pakkastalvi on kohtalokas tällekkin jo kymmenen vuotta kotipihassamme olleelle alppiruusulle.




Tänään tein myös sellaista puuhaa jota olen yleensä tehnyt lokakuussa tai huhtikuussa. Niputin pajuja, pajut jotka mieheni oli edellisenä päivänä leikannut kasvupaikoiltaan.

Pajulajikkeita pihassamme kasvaa neljää eri lajiketta: punapaju, koripaju, korallipaju ja härmäpaju.




Pajujen niputtaminen pituuden mukaan on hauskaa ja lopujen lopuksi nopeaakin puuhaa. Lajitellut pajuniput ovat kaunista katseltavaa, pajuvitsan värin vaihtuminen tyvestä - latvaan on suorastaan silmää hivelevää taidetta. Saas nähdä minkä muodon nämäkin pajuniput aikanaan saa.





Tällainen maisema  kotikallioltamme pajujen lajittelupäivänä 1.1.2014.







torstai 26. joulukuuta 2013

Piparin leivontaa


Tonttu poikia ja tyttöjä, 
ja tietenkin sydämiä






 

Paitsi mummo ja mummo tietää että piparitaikina se vasta hyvää on.




tiistai 17. joulukuuta 2013

Tonttujen aikaa ja joulun taikaa



Jos mikä niin tonttujen sijoittelu kotiimme on yksi mieluisimmista puuhista joulun alla. 

Heti aluksi pyydän lukijani sinulta anteeksi, että kuvat eivät ole priimaa. 



Tämä ilta vain tuntui väsymyksestäni huolimatta sille, että kännykkäkamera saa räpsyä tonttujen sijoituspaikkoja hakien.









 Paljon jäi vielä tonttuja kuvaamatta, mutta nehän saavatkin olla piilossa ja tulla esiin vasta jouluna.









 

tiistai 10. joulukuuta 2013

Joulutervehdysten aika

Jälleen on tullut aika jolloin kaivetaan osoitekirja esiin. Hupaisaa on se että joidenkin kohdalla en enää tahdo muistaa mikä olikaan viimeisin osoite, koska osotteita nimen viereen on tullut niin monta. Kilauta kaverille - avun saat jos kaverilla päivitykset ajan tasalla.

Osoitekirja muistuttaa myös meitä siitä,että joidenkin osoite on muuttunut lopullisesti - heitä ei enää ole entisessä osoitteessa, he ovat saaneet viimeisen osoitteen. Näitä ihmisiä muistaa ajatuksissa ja viemällä Joulutervehdyksen kynttilän myötä haudalle.

Joulukortteja kirjoittaessa tulee mielee edesmennyt isäni. Isä joka istui tuvan pöydän ääressä kirjoittaen joulukortteja sukulaisille ja ystäville. Äidillä oli silloin omat askareet, leipomiset ja ompelut. Eilen kävin äidin luona istuimme vieretysten palvelutalon jouluisessa lauluhetkessä. Käsi tarttui käteen, mitäs siinä muuta tarvitseekaan kuin toisen kosketuksen, hyvän hoidon ja lämmön.

.







lauantai 7. joulukuuta 2013

Pitsiliinan uusi elämä





Ledvaloja on kodissamme kahdenlaisia, elikkä erittäin kirkkaita ja pehmeäsävyisiä. Erehdyin laittamaan lasipurkkiin kirkkaan ledvalosarjan. Näky oli tosi kova ja silmiinpistävä. Päässäni syttyi lamppu ja muistin valkoiset pitsiliinat joita en ollut aikoihin pitänyt. Nyt nuo pitsiliinat ovat mielestäni tosi ihanat suojat lasipurkeille. Valo suodattuu kauniisti purkeista tuoden esiin talvisen ja jouluunkin liittyvät lumihiutaleet.