No, mutta hupsista!

No, mutta hupsista sentään, kuinkas tämä aika kuluukaan. Joidenkin mielestä se on hyvä, mutta joidenkin mielestä huono asia.
Muistan kuina aika suorastaan mateli, silloin kun olin alle kaksikymppinen. Nyt aika suorastaan karkaa käsistä, enkä tahdo millään ehtiä tehdä kaikkea sitä, mitä olen ajatellut tehdä esim. viikonloppuna tai töissä viikolla.
Onkohan se niin, että päivä menee arvellessa ja toinen päätä käännellessä.

Viimeaikoina olen kuitenkin virkannut ja nelonut trikoosta kaikenlaista, mukavaa hommaa ja aika suorastaan karkaa käsistä tässäkin touhussa.
Trikookeristä on syntynyt monenmoista kuten sisätossut, koppa, laukku ja vati.

     YHDEILLAN TOSSUT 

     Näitä tossuja voisi kutsua yhden illan tossuiksi, ihan        siitä syystä koska ne valmistuu nopeasti. Tällaisia            tossuja voisi tehdä usemmatkin. Uskoisin että                vieraatkin sujauttaisivat tossut mielellään jalkaansa.








                                                                    

                                                                           

           KOPPA

                                                                                                         Aina löytyy kopalle käytöä joka kodissa, mutta                    jos ei löydy, niin mukava on viedä tuliaisena                          koppa vaikka seuraavaan vierailupaikkaan.

            

           VATI

           Vati kaukosäätmille tai kevätkukkasekis pöydälle  

                

PIKKUVESKA

Keväisen pirteä pikkuveska farkkujen ja samaan sävyyn olevan t-paidan asusteeksi.









No mutta olenhan saanut aikaiseksi kaikenlaista, ja mikä parasta, näitähän oli tosi mukava tehdä. Trikookude ja erilaiset nauhakuteet käyvät monenlaiseen käsityöhön.

Ruohonjuuritasolta

Tänään tammikuun harmaansävyisenä päivänä, kävellessäni pihammaalamme, en suinkaan ollut allapäin, vaan suorastaan hyvillä mielin. Olinhan juuri saanut leivottua pari pellillistä piirakkaa ja litran sämpylätaikinan.

Napsin kuvia sieltä täältä ruohonjuuritasolta. Kuinka kauniita ovatkaan sammaleiset kivenpinnat. Tuleeko niitä tarpeeksi huomioitua - luonnon kauniita taideteoksia.

Ei ihme ollenkaan että monet tekstiilien suunnittelijat saavat vaikutteita luonnosta. 

Tämäkin pakkashuurteen sävyttämä sammal on valmis ryijyn aihe.

Valokuvaa käsittelin ainostaan erikoisella kuvakehyksellä, jolloin 

muutoin käsittelemättömästä kuvastani tuli suoraan ryijyvaikutelma.

  

Viime kesä oli kostea, tässä huomaa hyvin kuinka nopeasi sammalpeite valtaa kallion pintaa.

Tuivion suojassa on sammalen hyvä kasvaa ja vallata omaa elintilaansa.



http://oppiminen.yle.fi/kasvit-sienet/sammalet-jakalat/sammalet-ovat-itiokasveja

Kuihtuneet päiväliljan lehdet ovat saaneet kerätä huomiota kesällä vihreällä kasvustollaan ja oranssilla kukinnollaan.
Nyt vuoro loistoon ja katsenvangitsemiseen on tullut kauniin vihreälle sammalelle.

 

Tämä tekemäni tyttöpatsas on ollut kotipihallamme jo liki 30 vuotta.

                     Mallina oli  Anu-tyttömme.                                    

Ihmeellistä, mutta totta 1.1. 2014

Tänään keskiviikkona, uuden vuoden esimmäisenä päivänä, toivotan teille kaikille lukijoilleni hyvää uutta vuotta!
Mitä vuosi tuo tullessaan, on meille kaikille vielä arvoitus. Toiveita ja odotuksia meillä jokaisella saa olla, salaisia ja ääneenkin lausuttuja - vuoden lopulla tiedämme mitkä toiveistamme ovat täyttyneet.

Jouluun saakka varmaan me kaikki odotimme innolla lumipeitettä maahan.Tänään ulkona olessani ajttelin, että nyt kevät saa jo tulla, sama minulle vaikka lunta ei enää sataisikaan. Lumeton talvikausi Suomessa on kuitenkin tosi uskomaton juttu ja luulenkin, että tämä toiveeni lumettomasta talvikaudesta täällä Savossa ei toteudu.

Terhakkaassa kasvussa oleva alppiruusu odottaa kuitenkin kevään lämpöä ja on valmiina aukaisemaan kukkaloistonsa. Kova lumeton pakkastalvi on kohtalokas tällekkin jo kymmenen vuotta kotipihassamme olleelle alppiruusulle.

Tänään tein myös sellaista puuhaa jota olen yleensä tehnyt lokakuussa tai huhtikuussa. Niputin pajuja, pajut jotka mieheni oli edellisenä päivänä leikannut kasvupaikoiltaan.

Pajulajikkeita pihassamme kasvaa neljää eri lajiketta: punapaju, koripaju, korallipaju ja härmäpaju.

Pajujen niputtaminen pituuden mukaan on hauskaa ja lopujen lopuksi nopeaakin puuhaa. Lajitellut pajuniput ovat kaunista katseltavaa, pajuvitsan värin vaihtuminen tyvestä - latvaan on suorastaan silmää hivelevää taidetta. Saas nähdä minkä muodon nämäkin pajuniput aikanaan saa.

Tällainen maisema  kotikallioltamme pajujen lajittelupäivänä 1.1.2014.