Itikoiden kanssa puuhastelua

Kesä ja ennenkaikkea kesän alku on i ha na ta, mutta kaiken tämän ihanuuden tunteen voi viedä pinen, pieni itikka, tämä inisevä kiusallinen hyönteinen. Kuinka se saattaakin tunkeutua joka paikkaan ja olla niin viheliäisen pisteliäs ja armoton saalistaja.

Kaikesta huolimatta haluan työpäivän jälkeen olla ulkona, rapsutella kotipuutarhaa, istua kesäkeittiön ilta-auringossa, rantasaunan teranssilla ja katsella laiturilta kuikkaparin uintia.

Alkukesän kukkijoista lemmikki ilahduttaa aina sinisellä kukkapilvellään. Omenapuun kukintaa odotan aina hartaasti, mihinkä on oma syynsäkkin. Olisin aikoinaan halunnut morsiuskimppuuni omenapuunkukintoja, mutta se ei ollut silloin mahdollista. Kukat olisi pitänyt tilata Hollannista ja sittenkin toimitus olisi ollut epävarma. Asia jäi sikseen ja kimppuuni etsittiin vastaavanlaisia valkoisia kukkasia.

 

Kalliorannan mörököllit

Mörököllit ovat asuneet pihapiirissämme jo useita vuosia. Alkunsa mörököllit sai tuulenkaato männyistä. Nyt ne saavat asustaa kivikkoisessa rinteessä suuren kuusen juurella.

Laatoittajana

Ylivuotisia, siis talven ovat olleet kasassa ja odottaneet paikkaansa nuo raparperinlehtiin valetut betonilaatat. Intouduin viime syksynä valamaan muutaman betonimyllyllisen verran lehtivaluja. Mukava kun oli valmiiksi tehtyjä laattoja ja nyt myös sopiva paikka niille.

Laatoittaminen tällaisilla kasvilaatoilla on mukavaa hommaa, koska jokainen laatta on erilainen. Suorastaan nautin tällaisesta työstä, enpä sitä tekisikään jos en siitä tykkäisi.




Hiekan alle jo sijoitetut laatat.
 Hiekan tasoitus haralla 

Harjasin hiekasta laatat esiin ja samalla myös
 ylimääräisen hiekan pois

Hiekasta esiin tullut laatoitus



Suihkutin laatoituksen kevyesti

Valmis laatoitus kalliolle päin

Laatoitus kalliolta katsottuna

Viikko meni että hurahti

Olen ollut tiistaista asti lomalla ja nyt onkin jo perjantai. Mitäs sitä onkaan viikon aikana tapahtunut. Paljon on viikkoon mahtunut: surua, aurinkoa, ulkoilua, kasvimaantekoa, potunviljelyä, maa-artisokan nostoa ja uudelleen kylvöä. Kaupungissakin tuli pikareissu tehtyä ja kangaskaupassa pakkoja käänneltyä.

Tässä joitakin kuvia jotka tähän viikkoon olennaisesti liittyy

Tällä viikolla olen katsellut vanhoja valokuvia
 muistellut poisnukkuneita isääni, veljiäni ja lapsuutta

 

 

Maa-artisokkia, ruohosipulia ja ilmasipulia taustalla

Maa-artisokka keiton alkuvaiheet

Iltanuotiolla istumista rantakatoksella

Kesäjuttujen laitto tutuille paikoille

Lukuvuoden katsaus

Mielestäni on arvokasta että lapsilla ja nuorilla on mahdollisuus oppia erilaisia taitoja paikkakunnallamme.  Näistä mainittakoon liikunta, kuvataiteet, musiikki ja kädentaidot. Lisäksi on runsaasti harrastus mahdollisuukia joista itse en edes tiedä. Jokaiselle varmaan löytyy yksi tai usempikin mieleinen, missä koulun ulkopuoleista vapaa-aikaa voi viettää, oppimalla taitoja tai muuten vaan olla mukavassa ja turvallisessa aikuisseurassa.

Kun ammattini ja työni liittyy kädentaitoihin, missä yksi osa työtäni on opettaminen TPO:n käsityöryhmässä, siksipä laitan joitakin kuvia kevään näyttelystä.



Tähän työhön oppilaat opettelivat rukilla kehräämistä.
Teollisesti valmistettuja lankoja kehrättiin yhteen, lopputulemaksi
rukinpyörä pyöri oikeaan suuntaan ja jalka löysi rytmin.
 

Jouluinen työ "keiju enkeli"

Teollisesta huovasta valmistetut hassuttelu tossut.
Tossut olisi hyvä vielä märkähuovuttaa ja muotoilla tekijänsä jalkaan.

Pääsiäisteemaa ja virkkauksen saloihin perehtymistä.
Virkkaaminen oli sarjassamme mukavaa

Kalliorannan kevät pogauksia

Kevät etenee vauhdilla ja juuri siksi, mitään ei haluaisi menettää, niin etteikö siitä myös hetken nauttisi. Valokuvaus on yksi harrastuksistani josta on innostunut myös aviopuolisoni.  Valokuvaaminen antaa aikaa nauttia eri vuodenajoista pitenpään.

Kasveilla värjättyä

Kasveilla värjääminen on hauskaa kesäajan puuhaa. Olin muutama vuosi sitten kasvivärjäys kursilla Savonlinnassa.
Villalankoja värjäsin monilla eri kasveilla. Tällaisen suurpiirteisen luonteen omaavalla henkilöllä kuten minä, ei tullut mieleenikään pistää ylös, mitä kaikkia kasveja käytin.

Eipä se mitään haittaa että merkintöjä ei tullut tehtyä. Kasvit ovat yllätyksellisiä, jotkut kasvit ovat anteliaaimpia värin päästön suhteen, ja toiset taas ei luovuta väriä nimeksikään.

Asia johon käsitöitä tehdessäni usein ajatuksissani törmään, on kysymys, miksi tehdä käsin. Kaupat ovat pullollaan tavaraa. Kaikkea saa ja usein myös niin käsintehdyn oloista, vastaavaa tuotetta.
Lähdeppä sitten kurssille ja värjää luonnonvalkoiset langat itse kasveilla, sen väriseksi minkä kasvi haluaa luovuttaa.

Kursilla oli mukavaa ja mieleen nousi opiskeluaikainen käpyjen, koivunlehtien ja seitikkien keruu.
Käsitöissä on sittenkin jotakin maagista, mitä en halua menettää.

http://oppiminen.yle.fi/harrastukset/puutarhanhoito/kasveilla-varjaaminen

Kursilla värjätyistä langoista olen nyt virkannut torkkupeiton.