torstai 28. maaliskuuta 2013

Hyvää pääsiäistä!

Ei se aina tarvitse olla niin ihmeellistä.
Kiireisen pääsiäsistervehdys työpaikkani rappusilla.
Vanha punottu lanpunvarjostin ylösalaisin ja muoviämpärillinen pajuja.
Koristeina kirkaankeltaiset tötterölle kierretyt paperikukat.
Iloista pääsiäistä vaan kaikille!


sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

NAUHOJEN MUISTIIN PUNOMISTA

Taitoviikolla 8.-12.4  (käsityökeskuksissa Ylä-Savo) punotaan nuhoja eri tekniikoilla. Nauhojen käyttön  asusteissa ja sisustustekstiileissä  soisi lisääntyvän.
Voisihan punoa uudet nauhat vaikka tennareihin tai värikkään nilkkakorun. Pyöreät nauhat ovat myös ihanteellisia pintakuviointiin.

Tänään kaivelin lankavakkaa sillä silmällä josko kokeilisi vaikka pullonauhan punontaa. mieleen nousi myös lapsuudenaikainen nauha jota silloin rihmarullalla tehtiin. Puisen rihmarullan toiseen päähän pikkuruiset naulat vasaroitiin ja näin oli nauhaneulomakone valmis. Muistin että omistan tällaisen teollisen koneen ja sitäpä sitten testaamaan.

Pullonauha jota kudon 7:llä langalla


 

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

SOHVAVANHUS

Huoneessa jossa kirjoittelen blokiani Kotikalliolta, on sohvavanhus jonka juuret johtaa Taivalkoskelle. Kokopuinen puusohva on kuullut monta tarinaa. Juuri siitä johtuen puusohvaa ei hiota ja maalata uudelleen. Sohvan aikoinaan saama punaruskea sävy, saa olla aikojen kuluttamana ja kolhunsa arvokkaasti kantavana arvohuonekaluna kodissamme.

Olen kuitenkin vaihtanut tyynyjen- ja istuinosan kankaita muutaman kerran. Viimeisin kangas joka on kudottu kangaspuissa poppanasta on mielestäni paras. Tykkään sävyistä ja mallista jonka  suunnittelin kankaaseen.


Vanhoja huonekaluja kanattaakin tarkkailla huolella.  Onko ollenkaan aiheellista huonekalulle jossa tarinat ja eletty elämä näyy tehdä mitään.

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

AURINKOISIA PÄIVIÄ



Ulkoilu aurinkisena kevätpäivänä on mieltä piristävää.
Kuvassa kännykkäkameran sattumia.
Kuvaajan varjo viikonpäästä on taas hieman lyhyempi. Aurinko vaan on aina korkeammalla ja korkeammalla.

Tänään tuli lumikenkien kanssa talsittua joitakin kilometrejä. Matkan varrelta tuli kerättyä pajunkissoja. Niistä aion tehdä Pääsiäiskukka-asetelman, odotan vaan että silmut ehtivät puhjeta vihertämään.

keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

ROHKEAA LUOVUUTTA


Artikkeli kokonaisuudessaan löytyy: Yhteishyvä 2013/2 Toisin ajateltu.
Artikkeli oli mielnkiintoinen ja tekstin sisältä löysin myös itseni.

KEITTIÖLIINA, LUUTTU VAI RÄTTI

Keittiöluutut virkaten, neuloen ja kangaspuissa kutoen on olleet suosiossa jo jonkin aikaa. Minun keittiööni tällai omatekoinen, virkattu ja toinen neulottu pöytäluuttu rantautui kevätlomallani. Olen niitä testaillut ja hyväksi havainnut. Luutut voi olla erivärisiä vähän käyttötarkoituksesta johtuen.
Ihanan, keväisen vihreään käsityöhöni, sana luuttu tuntuu minusta vähän halventavalle. Työni nimi voisi olla nimeltään keittiöliina. Sana keittiöliina voi johtaa harhaan pöydällä olevaan liinaan. Rätti, on taas rätti, joka ei kuulosta ollenkaan hyvälle minun korvassani. Siispä olkoon työni nimi keittiöluuttu, jota sanaa olen tottunut käyttämään lapsesta saakka, keittiössä olevasta tiskiluutusta, jota nykyään käytetään ainoastaan keittiöpintojen pyyhkimiseen.
Materiaalina luuttuihini käytin teetee bamboo & co lankaa. Lanka koostuu bambuviskoosista (52%) ja puuvillasta (48%), kerässä 50g josta sain kaksi luuttua. Puikot numero 4 ja virkkuukoukku 3½.
Ensin valmistin helmineuleella tehdyn luutun, johon virkkasin pitsireunan ketjusilmukoilla. Toisen luutun tein iso-äidin neliön tapaan ja reunoihin virkkasin lopun langan ketjusilmukkapitsiä


PÄÄSIÄISTÄ ODOTELLESSA



Nyt on aika aloittaa pääsiäishöppäily kanoineen ja munineen.
Virkkaaminen on  mukavaa ja ennenkaikkea iloisilla langoilla, niistä syntyy hetkessä ise valmistetut pääsiäiskoristeet.


maanantai 11. maaliskuuta 2013

MEERI JA MANDI


20.2.2013 17:17

Nyt kun nukkekuume on minuun pesiytynyt, niin jatketaapa sitten.

Arne & Carlos – Neulotut nuket kirja innoitti minut kokeilemaan neulottua nukkea. Kirjassa nuket näyttävät hauskoille ja mielenkiintoisille. 
Mikäs siinä, tuumasta toimeen. Neulomisesta kun tykkään, niin tämäkin nukkeprojekti lienee yhtä mukava kuin edellinen mollamaija.
Langat ja puikot valitsemaan ja jalkaterää neulomaan. Tästä se alkaa.
Nyt nukkeni onkin jo saanut molemmat jalat ja villahousut. Tästä on hyvä jatkaa.
Nyt se alkaa olla valmis säihkysilmä – rokkimimmi. Inostuin
pukemisesta. Laukku ja balleriinatossut tulee rokkimimmillä ehdottomasti olla ja tietenkin rannerengas helmistä. Pitsiset villahousut pukevat muodikkaasti asukokonaisuutta liivihameen kanssa. Tällä erää nukkeni tuntuu valmiilta.
Valokuvat jotka nyt laitan ovat epätarkkoja kamerakuvia.
Tämä oli mielenkiintoinen mukaansa tempaava käsityö, luulempa että ei jää viimeiseksi.
Meerin säihkysilmät
Mandi ja Meeri
Balleriinatossut pitää ehdottomasti olla
 
Olkalukku ja rannekoru

 

RAUTALANGASTA PUNOTTUA



Talven ilonpilkkuja

Rantatörmällä, alppiruusun yllä, kelopuun oksaan olen sijoittanut katiskaverkosta muotoillun tukkulyhdyn. Lyhtyyn olen punonut alaosan katiskankaijelangasta.
Kuparilangoista punottu aamun aurinkoinen, on löytänyt oman paikkansa maakellarin oven yläpuolelta.

Kuparilangoilla punominen on helompaa kuin rauta ja teräslangoilla, johtuen kuparilangan taipuisuudesta. Toisaalta taipuisuus tuo taas haasteen siinä, että pystyt pitämään muodon oikeanlaisena. Onkin syytä valita loimilangoiksi (runkoon) riittävän vahvat langat, suhteessa punontalankoihin.

NUKKEILUA


Tähän kuvan Pielavesi nukkeen on saatavana tuotepaketti työpaikaltani. Tuotepaketti sisältää kaikki materiaalit, ohjeet ja kaavat. Ompelun- ja neulonnan taitoa tarvitaan jonkinverran nuken valmistamiseen.

Nukke kyllä valmistuu, mutta useamman tunnin se vie aikaa. Nautin itse tekemisestä ja ennenkaikkea valmiista nukesta.

Tältä minun nukeltani, jonka työnimi on muuten Iida, puuttuu vielä letit. Siksipä pistinkin kuvaukseen baskerin päähän ja näihän Iida näyttää ihan tyytyväiselle.

Lopullista nimeä nukelle en ole vielä antanut, mutta luulen viikonlopulla nuken nimensä saavan, kun lapsenlapsia tulee.





PELLAVAN HIMMEÄ KIILTO

 Aika kultaa tuotteita
 
Tämä tuli taas todistetuksi, kun eilen mankeloin pellavaliinaa. Pellavaliina joka on kudottu n. 30 vuotta sitten, on tosi hyvässä terässä ja upea kuin mikä 2,5 x 1.5 m kooltaan. Kuosiltaan tosi selkeä, tasaruutuinen kilpikangasliina, ehkä juuri siksi pidän liinasta.

Liinaan liittyy myös monia ihania muistoja, liinan kutojasta ja ennenkaikkea perheemme juliin liittyviä tapahtumia.
Leväytän pellavaliinan juhlapyhien ajaksi aina ruokailupöydälle, vaikka tiedänkin sen muutaman käytön jälkeen olevan pesun tarpeessa.

Käsityötuotteet on tehty käyttöä varten, ei liinavaatekaappiin pölyttymään ja  odottamaan seuraavaa sukupolvea.

VIRKATEN JA HUOVUTTAEN


 
Talvipäivien ulkoiluun tein virkatut ja huovutetut lapaset Novitan Puro langasta. Purolangasta on mukava tehdä erilaisia tuotteita, erilaisiin käyttötarpeisiin. Purossa värit liukuvat kauniisti ja värivaihoehtoja on useita. Kintaiden saaja nimittikin heti ruskeasävyiset kintaa oravannahkakintaiksi.
Käytin 3 numeron virkkuukoukkua.
1. Virkkaa ketjusilmukat. Kintaan koon määritin kolmasosan suuremmaksi kuin halut koon. Kintaiden valmistamisen aloitin ranteesta kintaan suuhun päin, ranteessa käytin pylväitä. Levennyksiä tein ranteeseen yhteensä 4 pylvästä eri kerroksilla. Kintaan suuhun virkkasin kiinteän silmukkakerroksen nurjalta puolen.
2. Jatka lapasen virkkaamista aloitukohdasta kämmeneen päin kiinteillä silmukoilla. Lisää kiinteitä silmukoita (3-4) tasaisesti eri kerroksilla ennen peukaloaukkoa.
3. Tee peukaloaukko virkkaamalla sopiva määrä ketjusilmukoita + 2 ketjusilmukkaa kiinnityskohtaan nähden.
4. Jatka virkkaamista ja kavenna peukaloketjuun tehdyt 2 ylimääräistä ketjusilmukkaa toisella ja kolmannella kerroksella peukaloaukon kohdalla. Jata työtä kaventamatta kärkikavennuksiin saakka. Tee kärkikavennukset.
5. Virkkaa peukalo
- Tee toinen kinnas
Huovutus: huovutuksen tein käsinhuovuttamalla, jotta vältyin yllätyksiltä joita joskus konehuovutuksessa tulee.

KAHVIHETKI












Lumenluojan kahvihetki

Täytyy sanoa, että villasta huovutetuille rukkasille ei löydy vertaa. Suojaa pakkaselta ja kosteudelta ja ennenkaikkea kädet pysyy lämpiminä.

Puutarhatuolin lepohetki - odottaa istujaa.

 

TALVEN LEPOHETKIÄ

Vielä on talvea jäljellä, näin tulee ollakkin. Hiihtoloman ladut on hiihtelemättä ja laskiaisen mäet laskematta.
Ajatukset ja askeleet johtavat kuitenkin tonttimme puutarhaan. Kameran linssi tavoittaa talven lepohetkiä viettäviä asioita, kuten alppiruusut. Alppiruusuja on männikköiselle tontillemme kertynyt useita, olen saanut niitä äitienpäivälahjaksi.
Alppiruusujani en suojaa talven pakkasilta, enkä kevään ahavalta. Olen ajatellut että kasvi joka tontilemme isutetaan, tulee pärjät ilman erikoistoimenpiteitä. Toki istutuksen ja keväthoitojen yhteydessä muokkaan maapohjan kyseiselle kasville suotuisaksi. Mielenkiinnolla odotan, puhkeaako kukkanuput jälleen kerran kukkaan.

EI NIIN HELPPOA KUIN AJATTELIN


Tässä "Hento" nappityöni

Täytyy tunnustaa, ei se niin helppoa ollutkaan, kuten ajattelin. Nimittäin näiden sivujen alkuun saaminen. Ensiksi pähkäilin sitä, miksi tekstini ei millään tallennu, vaikka kuinka tallennan. Melkein luovuin koko hommasta, ajattelin, pitääkö minun ajaa itseni aina suurempiin haasteisiin kuin kykenen. Jospa tämä tästä pikkuhiljaa lähtee.
Alkuviikko on ollut työntäyteistä ja flussaa vastaan taistelemista. Päivä on todella jatkunut ja sen kyllä huomaa, mikä antaa lisäpotkua toimintaan

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

TÄSTÄ SE ALKAA




Kiva kun tulit kotisivuilleni. Olen jo pitkään harkinnut omien sivujen luomista. Tänään sitten aloin perehtymään asiaan tarkemmin ja kuinkas ollakkaan, yllättäin huomasin, että olin luonut omat blogisivut. En ole mikään kaunokirjoittaja. Oikeinkirjoitusvirheistä kuulenkin perheenjäseniltäni tuiki tiheään. Olen antanut itseni ymmärtää, että olen lukihäiriöinen, mutta väliäkö hällä, yrittäkää ottaa selvää.
Minulla on kolme aikuista lata ja kolme lastenlasta, ihania kaikki, puhumattakaan näiden lasten isästä ja lastenlasten papasta. Miniöitä ja vävyä ei sovi unohtaa, hehän täydentävät koko paketin.
Olen käsityöalan ammattilainen, niin työni, kuin myös koultukseni pohjalta. Näin voi varmaan sanoa henkilöstä joka on käynyt käsi- ja taideteollisen opinnot Kuopiossa ja myöhemmin täydentänyt opintoja pätevöitymällä alan ammatillisten aineiden opettajaksi.

Tässä aluksi tärkeimmät kiinnekohdat joiden pohjalta sivujani lähden pikkuhiljaa rakentamaan. Saas nähdä mitä tulee.

Tässä töitä "Nappinäyttelystäni"
1. Myrskyn silmässä
2. Lokkivati